"There's no place like home"

Eilen sain taas rubiinikenkä-syndrooman. Ah! lapsuuden lempparilempparilemppari leffa!!! Kuvainnollisesti syndrooma on ollut päällä jo jonkin aikaa. Omaan tyypilliseen tapaani tavoittelen ajatuksissani sateenkaaria, mutta elämän realiteetit ovat kuitenkin täysin toisenlaiset. Ja auts! että se saa olon kovin kovin tylsäksi:( Olen troolannut kovin syvissä ja tummissa vesissä viime aikoina, mutta Dorothyn tavoin on todettava: "There's no place like home" ja tultava alas pilvilinnoista. On taas ruvettava tekemään töitä unelmiensa eteen, mutta myös annettava niille aikaa toteutua.

Sillä välin voi yrittää tehdä kaikkea mukavaa fiiliksen nostattamiseksi. Vaikka yrittää shoppailla rubiinikenkiä netistä;) Kaverilla näin ihanat paljettitossut ja hullaannuin täysin: ne toivat lapsuuden mieleen. Kuvittelin lapsena usein, että minulla oli Dorothyn herkulliset ja kimaltelevat rubiinikengät, jotka saisivat harakanpojankin kuolaamaan. Conversellä oli aika ihanat, mutta ne on kaikki varastoista loppu. Tai sitten jos oli, niin puulaaki ei toimita Suomeen. Löysin jopa sivuston, joka valmistaa mittatilauksena rubiinikenkiä:D

Koska rubiinikenkiä ei löytynyt, päätin tänään leppoisan työpäivän jälkeen hakea uusia vihkoja, jotta muistiinpanojen tekeminen olisi mukavampaa ja saisin opiskelumotivaation takaisin:





Jälkimmäiseen liittyy haave: pääsisinpä uudelleen Roomaan!!! Lupaan itselleni, että KUN valmistun, kustannan itseni Roomaan, vaikka se raha pitäis repiä selkänahasta!!!