Tämä blogi on ollut pitkään pöytälaatikossa odottamassa kirjoittamisen ja kommunikoinnin inspiraatiota. Nyt Sofin tökkäyksestä päätin vähän taas päivittää kuulumisiamme.
Blogikirjoittaminen ei kuitenkaan ole jäänyt täysin unholaan. Muut blogit ovat oikeastaan syy siihen, etten ole henkilökohtaista blogiani päivittänyt. Meneillään on ollut pentublogeja koiraharrastukseen liittyen, sekä oppimispäiväkirja kuvataidekasvatuksen sivuaineopintoihin liittyen.
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime "näkemän". Kuopiossa kehänlaidalla Darwinia kysyttiin yhdelle nartulle jalostukseen. Lilli (Coastal Jagazza) oli meillä kylässä muutaman päivän, mutta jostain syystä Darwin ei saanut hommia hoidettua. Liekö sitten tärpit meneet ohi uuden vuoden aaton aikana, jolloin pidimme välipäivän tms. No kesällä yritämme kuitenkin uudelleen Paraisten vihreillä nurmilla XP
Sillä aikaa kun odotamme Lillille uutta juoksua, Darwin sai toisen tytön vieraakseen. Olemme tosi iloisia, jos tästä pentuja syntyy, sillä olimme Ansun kanssa alunperin suunnitelleet juuri tätä narttua Darwinille. Kun Ansu ehdotti Jennan omistajalle Darwinia, hän oli aluksi ehdottomasti sitä mieltä, ettei halua ruskeapilkkuisia pentuja, eikä siten ruskeaa isää pennuille. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Jaakko-kulta (Caesands Jakob's Creek) ei reppana saanut mitään aikaiseksi:/ Jennalla (Caesands Fame N' Fortune) riittää -Lillin tavoin- luusto ja etuosa paikkaamaan Darwinin puutteita näiltä osin. Kummatkin nartut ovat aivan ihania koiria! Niin rauhallisia ja tyyniä. Jos pentuja Jennalle saadaan, ne kasvavat sen omistajan luona Kotkassa. Tiedossa on siis mukava penturetki itärannikolle:)
Tänä vuonna olisi tarkoitus yrittää saada Darwinille sertit kasaan muotovalion arvoa varten. Helppoa se ei tule olemaan... Mutta yrittänyttä ei laiteta:) On mielenkiintoista nähdä millaisia jälkeläisiä Darwin jättää: sen myötä päätetään myös saako se vielä pitää pallinsa vai ei...
Sagan ja Darwinin kohdalla ollaan siirrytty viime vuoden puolella ruokinnassa BARFiin. Aika moni koiratutuistani BARFaa ja olen itsekin siitä lukenut jo aiemmin. Victorille tehtiin joskus nuoruudessa puuroja jne. Olin aiemmin kokenut, että tuoreruokinta on kallista, hankalaa ja vaatii paljon aikaa, mutta luettuani yhden lehtiartikkelin ja pari BARFaus kirjaa rupesin laskeskelemaan kustannuksia. Totesin, että BARFaus tulee jopa halvemmaksi tai vähintään saman hintaiseksi kuin kuivamuona! Monet siirtyvät BARFiin sen takia, koska koira on allerginen, eikä siedä ruokavaliossaan kuivamuonaa. Omilla koirillani ei ole koskaan ollut mitään iho-ongelmia, joten päätin ryhtyä tähän ihan vain hinta vrs. laatu- syistä. Miksi koirani söisivät valmisruokaa, kun en itsekään sellaista halua syödä? Osaksi vaikutti myös se, että Eaglen Holistic-sarja lopetettiin Suomesta, ja tilalle tuli uusi huonompi versio. Kokeilin muita merkkejä, mutta en ollut oikein mihinkään tyytyväinen. Ainut nappula, joka oli mielestäni melkein yhtä laadukas oli sveitsiläinen Bio Mil.
Saga on steriloitu, joten sen kohdalla olen laskenut päivätarpeen 1,5% mukaan (= 1,5% kokonaispainosta). Darwin popsii 3%+ mukaan. Siirryin BARFiin kertaheitolla ilman sen kummempia siirtymiä. Syötän 20% kasviksia, 20% lihaa (nauta/sika/lammas/lohi/hevonen/broileri) ja 60% rustoja/lihaisia luita. Maksaa annan namipaloina, sillä dalmikselle ei suositella sisäelimiä suurissa määrin uraattikiteiden takia.
Aloitin broilerin siivistä ja kurkkutorvista, jotta suolistot saisivat aikaa tottua luumateriaalin sulattamiseen. Nyt olen antanut pikkuhiljaa myös naudan rustoja. Vatsat ovat toimineet hyvin ja pökäleiden määrä vähentynyt:) Näiden lisäksi annan öljyjä, merilevää ja silloin tällöin vitamiinitabletteja.
Konkreettisia muutoksia olen nähnyt lähinnä turkin laadussa ja hammaskiven vähentymisessä. Myös valkoinen karva kiiltää silminnähden! Darwin on saanut ruokahalun: pöönejä se söi vain pysyäkseen hengissä, nyt se jopa komentaa minua, kun ruoka-aika lähestyy "Muonaa pöytään muija!!!!"
Paukkupakkasten myötä olen taas innostunut pienen tauon jälkeen treenimään koiria. Toki ollaan koko ajan ulkoillessa treenattu arkitottelevaisuutta, mutta nyt olen tehnyt iltaisin temputuksia ja tokoa koirien kanssa. Ostin halvalla (7.90€ oli nettikauppojen 15€-30€ hintoihin nähden halpa!) naksullisen, teleskooppivarrellisen kosketuskepin. Siitä on ollut iloa monena iltana. Erityisesti Darwin on ollut ihan innoissaan tokoilusta. Iltalukemisena olen ahminut jälleen Kosten ja Egtvedtin Tokoraamattua.
Koulun suhteen koitan taas hakea uutta motivaatiota... Kevät on alkanut tosi laiskasti, enkä ole oikein saanut mitään aiottua aikaiseksi:( Ehkä aurinko auttaa asiaa!! Olen talven keskittynyt vain päivähaaveisiin ja kaikenlaiseen piirtämiseen:D Virkistävää ehkä joskus sekin, mutta ei niitä päivähaaveita saada aikaan ilman tutkintoa ja duunipaikkaa;)
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Kuulumisia pitkästä aikaa
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 19.06 0 kommenttia
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Johan pomppas!!!!!!
Olen viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, kun kesäkiireet ja Sagan pentublogi ovat vieneet kaiken aikani. Ei ole ollut oikein juoruttavaa, eikä raportoitavaa...
MUTTA NYT on SUURIA UUTISIA:D
Yli kaikkien odotusten, hampaiden kiristyksien, villeimpien unelmien ja ennen kaikkea realististen tekijöiden:
Darwin oli Kuopion KANSAINVÄLISESSÄ näyttelyssä PARAS UROS ja vastakkaisen sukupuolen paras saaden SERTIN ja CACIBIN:D:D:D:D:D:D:D:D !!!!!!!!!!!!!!! En ensin tajunnut, että hän ei heitä meitä kisasta, eikä sijoita meitä neljänneksi, vaan näyttää sormellaan ykköstä. Tohkeissani tokaisin tuomarille: "Are you sure???" Tätä onkin sitten naurettu koko viikonloppu... Itkultakaan ei vältytty, kun kehäsihteeri lykkäsi käteen ruusukkeita ja nauhoja. Tuomari oli myös löytänyt Darwinin virheet, joten arvostelu oli totuudenmukainen: jostain syystä se vaan tykkäsi meidän iloisesta Arttu-nartusta:D 
Ihana pieni itikka esiintyi loppu viikonlopunkin todella hienosti ja olin siihen kovin kovin tyytyväinen. Sunnuntai oli melkein koko kolmipäiväisen näyttelyn paras päivä Darwinille kehässä. Se oli täysin liekeissä. Tosin perjantain jälkeen menestys ei enää jatkunut, vaan meidät tipautettiin taas maan kamaralle ja EH-linjalle. Mutta ei sillä väliä: cacibia ja sertiä ei kukaan voi meiltä pois ottaa;) Sain myös Usvan ja Zetorin esiintymään paremmin kuin koskaan aiemmin omissa käsissäni. Tälläistä voi handlaaminen parhaimmillaan olla:)
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 22.25 0 kommenttia
torstai 29. heinäkuuta 2010
Pennut 6 viikkoa
Aika menee niin nopeasti ja kohta on pentujen aika lähteä koteihinsa. Voin kun ne pysyisivät aina pieninä ja somina:) Vielä on tärkeitä asioita hoidettavana, ennen kuin on luovutuksen aika. Sunnuntaina pennut saavat mikrosirut, maanantaina ne pääsevät Paula Speerin pentutesteihin ja tiistaina on vielä eläinlääkärin luovutustarkastus. On mielenkiintoista nähdä mitä kullekin pennulle testissä sanotaan. Caesands I-pentue on aikanaan myös testattu ja omistajien mukaan pentuna todetut piirteet ovat yhä paikkaansa pitäviä.
Ruskea poika on vielä ilman kotia
Samoin musta tyttö
Viimeiset pisarat maitoa. Sagan tisut ovat alkaneet jo kuivua takaisin normaaleiksi, eikä maitoakaan enää heru. Odotan innolla, että pääsemme taas jatkamaan agilityä ja näyttelyitä.
Pikkuisille tuli uni pitkän päivän jälkeen. Samalla viltillä nukkui kasa pentuja ja pikku tyttö:)
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 16.37 0 kommenttia
tiistai 25. toukokuuta 2010
Virallinen tuuletus!
Nyt voi virallisesti ja vapaasti tuulettaa: ensi vuosi kuluu mukavasti kuviksen sivuaineen parissa:D JEEEEE!!!!!!!!! Ei enää tyhmiä mafyke/liikunta/muuta pas******aa:D
Viime viikolla sain myös yllättävän puhelinsoiton: kaveri pyysi minua töihin:)Nyt voin virallisesti paskat nakata niille muutamille kuiville vuoroille, jotka toisesta paikkaa kitsaasti tarjottiin. Mukavaa vaihtelua. Olin jo täysin kypsä viime vuoden kesähommiin. Tosin olin jo ehtinyt asennoitua siihen, että saan lomailla koko kesän... Nooo: tunteja ei ole kovin paljon, joten ehdin ehkä jopa hiukan lomailla. LUE: kirjoittaa haalimiani kesäopintoja:D
Viime yönä ideoisin ensi vuoden projektia: pro seminaaria. Ja vähän graduakin: tästä aiheesta on hyvä tehdä jatkotutkimusta. Tein jo hiukan aineistohakuakin:)
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 15.27 1 kommenttia
maanantai 17. toukokuuta 2010
Helteitä ja kesäsadetta

Ukkoskuuron jälkeen
Rucola puskee jo mullasta läpi
Savusauna oli siivottava hämähäkinseiteistä
Saunatonttu oli saanut navan:)
Lämmintä löylyä odotellessa...

Neitoperhonen lehahti talvehtimispaikastaan kohti kesää
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 21.26 0 kommenttia
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Raikkaassa kevätmetsässä
Terveisiä kevätmetsän kenttäkerroksesta!



Ilokseni löysin myös Vanamon varsia:) en malta odottaa kesää, että saan nähdä sen ihanat, herkät, vaaleanpunaiset kukat!
Sillä aikaa, kun mamma kyykki pyrstö pystyssä sammalilla, viilettivät koirat kieli poskella pisin metsää. Välillä sukelsin sammalikkoon kivien taakse piiloon, jonka seurauksena jossain kohtaa joku koirista huomasi, että nyt se äippä hävisi. Arttu oli silmin nähden kovin innostunut tästä hänelle uudesta leikistä. Joka kerta se oli yhtä sekaisin onnesta minut löydettyään, ja pysytteli taas vähän lähempänä.
Tällä kertaa leikittiin leikkiä: "kuka löytää eniten peuran mätiä luita ja jalkoja?"... Saga epäilemättä voitti tämän leikin. Tällä kertaa se oli luunpiilotus reissuillaan ainoastaan puoli tuntia...
"Taikametsästä" löytyi myös monta tälläistä söpöä mörrimöykyn asumusta:)
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 19.42 0 kommenttia
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Unia...
... Jännää miten selkeitä unet toisinaan ovat. Olen ollut Roomassa viimeksi 20-vuotta sitten ja silti muistot olivat kristallin kirkkaina mielessäni. Jostai muistojen sopukasta pulpahti eräs suihkulähde, joka pienenä tyttönä oli kovin kiehtova:
Patsaat kertovat merenneidoista ja -miehistä, jotka taistelevat erilaisia merihirviöitä vastaan. Ainuttakaan kuvaa tästä suihkulähteestä ei perheen matka-albumista löydy. Tämän kuvan löysin googlettamalla. Neptunuksen suihkulähde sijaitsee Navonan aukiolla.
Onneksi uniin ei tullut pelottava luukappeli, josta oli pakko lähteä kesken kaiken pois, kun alkoi liikaa hirvittää:)
Capuchin kirkon krypta
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 21.00 2 kommenttia