Tukiopetukseen...

Alkuviikko on sujunut rattoisasti vatsataudin kourissa. Totaalinen de tox-kuuri!!! Muuuutta nyt on olo taas kuin uudella ihmisellä:) jospa tästä ruokavaliokin korjaantuisi kerta heitolla, kun edelleenkään ei oikein ruoka maistu... ei edes kaapin hyllyllä nököttävät mustikka Poptartsit houkuta!

Tänään tervehtymisestä reipastuneena aloitimme treenit Sagan kanssa uudessa agilityryhmässä ATT:llä. Halusin vähän toisenlaista treeniä mihin ollaan koirakoulussa totuttu: lähinnä tuo isompi halli/pidemmät estevälit houkuttivat. Lisäksi totesin, että esim. halliavaimen hankkiminen omaa treeniä varten tulee ATT:llä halvemmaksi. Niinpä ystävän ylipuhumana tartuin puhelimeen ja puhuin meidät samaan treeniryhmään.

Noooo tänään sitte oli ekat treenit... ja voi hyvä sylvi... Ryhmästä leivotaan kovaa vauhtia kilpailevien ryhmää, ja me nyt ei ihan vielä olla sillä tasolla...

a) kontaktit ovat kaikki ihan kesken, koska: koirakoulussa niitä ei treenattu radalla lainkaan ja koska: omistaja oli liian laiska opettamaan kosketusalustalla koiran, jonka kanssa on jo tehty kontakteja opettamalla se käskystä pysähtymään...

b)kepit tehdään vielä ohjureilla, koska joku neropatti aikanaan TSAU:lla keksi opettaa ne käsiohjauksella ja Saga ei ole edelleenkään päässyt itsenäisen pujottelun makuun

c) rengas on myös joku kumma hökötys, josta kannattaa Sagan mielestä ennemmin hypätä reunasta kuin lävitse

ja lopulta vielä d) ohjaaja on ihan pihalla koko ajan- milloin on ohjauskuviot sekaisin, milloin taas rata unohtuu....

VOIH ja AIH!!! ja tästä nyt sitte pitäs kisaamaan lähteä... Täytyyhän tässä nyt ensin vähän kitistä, ennenkuin voi myöntää, että kovalla työllä MEKIN tulemme kisaamaan:D Mutta jos on vaan niin perus laiska ja malttamaton, ettei jaksaisi odottaa...? KAIKKI TÄNNE MULLE HETI;)

PLÄÄÄN:

Mennään treenaamaan itekseen hallille kontakteja, keppejä ja rengasta ja kaikkea siltä väliltä! Eipä tule ainakaan vapaa-ajan ongelmia...