Pyöräilykelit ovat taas täällä! Jipii:D Tosin olen koko talven sinnikkäästi pyöräillyt kouluun, vaikka aika riski puuhaahan se on. Onneksi tästä talvesta tuloksena on vain yksi venähdys (ja täytyy myöntää, että promilleja oli enemmän kuin legendaariset 0,08;D) Viime viikkoinen pyöränkumi-mysteerikin on nyt selvitetty ja iskä sai koneen taas pelikuntoon.
Nyt täytyy vähän nörtteillä... Harmittaa aivan vietävästi. Tänään oli viimein paljon mainostamani kasvitentti. Ja pitäisi kai olla tyytyväinen, että sain siitä 27/30. Mutta kun en ole. Min 29 pisteellä (edellyttäen, että myös eläintentti menee yhtä hyvin) olisi saanut arvosanaan pisteen korotuksen. Ärsyttää, että tenttikasvit olivat naurettavan helppoja, ja kuitenkin menin halpaan parissa. Ja kun oikeasti osasin kasvit erinomaisesti. Nämä pari kuvaa olivat vähän epäselviä, ja menin lajikkeista sekaisin. Ja tähän täytyy nyt sanoa, että jos luonnossa kyseiset kasvit näkisin, niin varmasti osaisin sanoa lajinkin oikein 100%:sesti! Kaiken lisäksi minulla oli väärä kuva itselläni yhdestä kasvista ja se meni siitä syystä väärin. Prk:leen google! No eipä tämä kitinä enää auta... Eikä selittelyt varsinkaan.
Pääasia kuitenkin on, että nyt osaan nuo kaikki 140 kasvia varmasti lopun ikäni:) Täytyy myöntää, että nälkä vain kasvoi syödessä, ja tekisi mieli opetella vielä toiset samanmoiset lisää;) Apua......
Kevään saapuessa alan aina kovasti kaivata mökille. Tämä kevät ei ole mikään poikkeus. Siellä on niin ihanan rauhallista ja kaunista. Olisi ihana sytyttää tuli saunanpesään ja odottaa saunan lämpiämistä kuistilla. Toivottavasti tänä kesänä pääsisin vähän useammin siellä käymään... Viime kesänä olin suurimman osan viikonlopuista töissä:( Taidan delegoida kaikki viikonloppuhommat uudelle tytölle;)
Kortejärven uimamaisteri
Kivaa nähdä tykkääkö Darwin uimisesta. Ja mahtaako pappa enää viitsiä uida... Victor on ollut oikea himouimari nuoruusvuosinaan: sen sai sitoa puuhun kiinni, jos ei halunnut sitä peräänsä järveen. Kaikkein eniten se nauttii, kun käskee sen paikalleen, hyppää itse veteen ja huutaa "vapaa": se juoksee niin kovaa kuin pääsee ja hyppää pommina veteen, niin että vesi roiskuu. Vanhuuden myötä siitä on kuitenkin tullut niin mukavuuden haluinen, ettei se enää halua mennä kylmään veteen.
Saga pääsi uimisen makuun oikein kunnolla vasta kesällä 2006. Lenkitimme exäni kanssa koiria veneen perässä, kun olimme Kurun mökillä. Sousimme ympäri pientä järveä, ja välillä koirat kävivät rannassa leppäilemässä. Emme silloin ymmärtäneet, että tästä voisi olla joskus haittaakin... Meidän mökkimme järvi on HUOMATTAVASTI suurempi kuin se edellä mainitsemani. Menimme kalastamaan ja jätimme koirat rantaan. Olimme jo kaukana järvellä, kun huomasimme pienen valkoisen pisteen lähestyvän meitä. Piste kasvoi kasvamistaan ja lopulta hahmottui: Nilkkinen oli lähtenyt uimaan meidän peräämme!!! Oli pakko soutaa sitä kohti, koska sillä ei ollut aikomustakaan kääntyä takaisin rantaan. Sousimme sen luo ja nostimme väsyneen, mutta onnellisen koiran veneeseen:)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti