Mistä kaikki tämä hulluus sai alkunsa...?

Kutsutaanpa sosiaalista statustani täällä kotoisammin laumaksi. Sillä sitähän tämä on.. Miten se meni: Goldielocks and the 3 bears....? Herttinen ei! Välillä tätä olomuotoa voisi kutsua: DeVil and the 3 dals. Mutta ei nyt ihan niinkään. Sanotaan Goldielocks and the 3 dals. Se on sopivan satumainen ja samalla absurdi ja mieletön.

Eli siis taloudessani vilisee pilkkuja. Palataanpa hulluuden lähteille. Ensin niitä oli yksi. Ihana Victor/Padre/Poika/Hukka/Ukko jne. rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Tämä musta pilkkuinen onnenpotku on alku kaikelle tälle hulluudelle. Victorin sain aikoinaan rippilahjaksi isältä ja äidiltä. -raukat varmaan katuvat sitä päätöstä tänä päivänä;) Koiraa olin halunnut koko pienen ikäni ja täytyy sanoa, että sen saaminen on yhä edelleen yksi elämäni ihanimmista ja tärkeimmistä hetkistä. Kennelin olin valinnut jo kauan ennen kuin edes tiesin koiran saavani. Halusin dalmatialaisen ehdottomasti Ann-Sofi Sandbackalta, joka on tehnyt upeata työtä viimeiset kolmekymmentä vuotta rodun parissa, ja kasvattanut toinen toistaan hienompia dalmatiankoiria.


Ensimmäisessä omassa kodissani päätin sinkkuvuosinani ottaa Victorille kauan kaipaamani kaverin. And then there were two! Jumalaisen söpö pieni karkkipaperi sai nimekseen Saga. Sagasta ja sen puuhista tulen kertomaan vielä monta tarinaa. Sagan innoittamana sekä ystävieni ja läheisteni innoittamana olen nyt sysäissyt alulle uuden kunnianhimoisen projektini: lastenkirjan Nittisen seikkailuista.


Ja jottei elämä kävisi liian yksinkertaiseksi ja tylsäksi..... Sagan kesäpennuista jäi roikkumaan muutama uros aina jouluun asti. Yksi pennuista, jonka Ansu olisi alunperin myynyt kotikoiraksi, kävi kovin komeaksi, eikä sitä enää haluttukaan antaa minne tahansa. Niinpä yksi kaunis sunnuntaipäivä päätimme yhteistuumin, että pentu muuttaa meille. Innolla odotamme mitä Darwinista vielä tulee.....

Ja niin meitä nyt asuu saman katon alla kolme pilkullista ja yksi eukko.