Loppuvuoden loppumetrit

Viime viikonloppu kului pitkästä aikaa koiranäyttelyiden parissa. Voittaja-näyttely on perinteisesti ollut myös meidän näyttelykautemme kohokohta. On mukavaa nähdä paljon dalmiksia yhdellä kertaa. Tänä vuonna juniorluokat olivat tosi isot, ja odotin mielenkiinnolla millaisia nuoria tulokkaita meidän rodussa on. Mielenkiintoa lisäsi myös se, että tänä vuonna rotumme arvosteli tuomari, jonka näkemyksiä myös itse arvostan. Omille koirille en asettanut sen kummempia tavoitteita, kunhan nyt mentiin kääntymään. Saga sai ilokseni lauantaina hyvän arvostelun, mutta valioluokan nartuissa oli niin kovia kilpakumppaneita, ettei sijoitusta kilpailuluokassa herunut. Arvostelu oli etenkin uroksilla tosi tiukkaa ja olin tosi tyytyväinen, että laatuarvostelussa tuli ERInomainen:) Saga olisi voinut ollut oma iloinen itsensä, mutta hormoonit, parin viikon pallottelu evakkoleiristä toiseen ja viereisessä häkissä riehuva uros vaikuttivat selvästi sen esiintymiseen.

tässä Tiina Illukan mielipide Sagasta:

"Kaunis, narttumainen kokonaisuus. Erittäin kaunis pää ja ilme. Hyvä ylälinja. Vahva luusto. Hyvät kulmaukset. Erinomainen pilkutus. Liikkuu hyvin. Saisi esiintyä iloisemmin."

Ja nähtiinhän taas paljon hienoja junnuja. Etenkin Outi Nurmen Klaara-neiti oli todella kaunista katseltavaa:D Silmää mielytti myös Outi Vilkunan nuori uros Ozone Ilias, joka kovasti muistutti Voittoa...

Sunnuntain Pohjoismaiden voittaja olikin sitten pettymys. Jo yksi iso ja RUUHKAINEN näyttelypäivä taitaa olla suomalaiselle, rauhaa ja tilaa rakastavalle ihmiselle liikaa... Saati sitten kaksi päivää hullun myllyssä! Sagan laatuarvostelu pääsi yllättämään minut ihan totaalisesti: EH! Pitkä ERInomaisten putki katkesi, kun tuomari puuttui Sagan ahtaisiin takaliikkeisiin ja suoraan etuosaan. No onhan se ahdas ja suora, mutta kuitenkin kokonaisuutena ERIn arvoinen... Darwin on yleensä esiintynyt erinomaisesti, mutta nyt kiimainen mutsi sai sen ihan sekaisin: se rapsutteli itseään tuon tuosta, kun remmi muka kalvoi, kieri maassa, vinkuin, seisoi ihan miten sattui. En saanut siihen mitään kontaktia. Arttu-Perkele sai laatuarvostelussa Erittäin Hyvän, jonka se myös ansaitsee. Vielä yritän elätellä toivoa pojan suhteen, mutta matkaa ERInomaiseen on vielä jonnin verran...

tässä Darwinin arvostelu:

"Very good in type and quality, head and expression. Good proportions. Should have better front angulations. A little open in front feet. Should be stronger in rear movement."

Oli se pentuna ja reilun puolen vuoden ikäisenä vielä tosi hieno...









Saa nähdä mitä siitä vielä tulee. Ainakin se on iloinen ja reipas agilitaaja:D


Seuraavaksi odottelemme jännityksellä Sagan masun kasvamista! Tie on ollut tähän mennessä pitkä ja kuoppainen. Juoksun piikki antoi odottaa itseään pitkälle yli odotetun. 3-4 viikon kuluttua nähdään, onko rakkauden siemen lähtenyt itämään...

Nyt takaisin lukukauden viimeisen tentin, liikunnan ja terveystiedon didaktiikan pariin... Plaah! 70-luvun tenttikirja ei ehkä ole paras mahdollinen motivaattori. Huomenna korjaamme ja viimeistelemme vielä tutkimustamme, joka on saanut tuutoreilta ja opettajilta kovasti positiivista palautetta:D:D:D