Kärsin taas tenttiaikaansaamattomuudesta. Ei sitä peruslaiska ihminen kai koskaan opi. Ensi viikolla olisi vuorossa eläintentti ja monialaisten äidinkielen tentti., enkä millään saa aloitettua lukemista. Välillä iskee hullu pinkoilu, mutta nyt sisäinen lukutoukkani on täysin hukassa. Täytyy tässä todeta, että motivaatiota laskee opetuksen laatu. Äidinkielen opetuksemme on ollut aivan SURKEAA! En käsitä miten näin tärkeän aineen opetus on niin huonoilla kantimilla koulutuksessamme. Onneksi olen aikoinaan ollut innokas äidinkielen opiskelija, ja siitä innostuksesta on hyvä ammentaa inspistä myös omaan opettajuuteen. Kielioppi on tosin vähän ruosteessa, mutta sitä voi aina omatoimisesti opiskella. On kurssilla ollut jotain hyvääkin, kuten esimerkiksi lukemaanopettamisen osuus. Opettajamme on vaan liian sekava, ja tuntuu siltä kuin hän olisi haukannut liian ison haasteen itselleen, eivätkä palikat pysy kasassa. Jorma on kyllä persoonallinen ja loistava näyttelijä sekä draamapedagogi, mutta ei hänestä kieliopin ja kirjallisuuden opettajaksi ole:(
Innostuksen aiheitakin on:) Perjantai aamu alkoi bilsan demolla ja vuorossa oli kalan preparointi. (Demoilla siis demonstroidaan MITEN asioita tulisi lapsille opettaa. Demojen tarkoitus on pistää meidät miettimään MIKSI tätä tehdään, MITEN sitä voisi oppilaille soveltaa, MITEN liittyy opetussuunnitelmaan eli OPSiin, MITÄ tästä opitaan.) En muista olenko kouluaikana päässyt leikkelemään kalaa, vaikka se kuuluukin aika monessa koulussa yläasteen opetukseen. Ja voi miten meillä oli hauskaa:D Outi ja Hensu ottivat myös kuvia, joten laitan linkkiä heidän kuviinsa, jahka saavat ne koneelle.
Seuraavaksi oli vuorossa kuvaamataidon demo. Olin kovin turhautunut, koska tiesin että meillä on vuorossa tällä ja seuraavalla kerralla nykytaide ja installaatio. Kummastakaan en suuremmin perusta. Olen ollut junttimaisesti vähän sitä mieltä, että hyvin usein nykytaide on vain tekotaiteellista paskaa. Ei tietenkään aina... Työn aiheeksi annettiin aika. Työssä tuli käyttää jotain osaa kalenterista ja kierrätysmateriaalia ja jo olemassa olevia omia töitä. Ennakkoluuloistani huolimatta mieleni alkoikin välittömästi pyörittelemään ideoita. Päätin käyttää aiemmin tekemääni savityötä ja sen alkuideaa myös installaatiooni. Kävin heti iltapäivällä hakemassa materiaalia työhöni. Menimme koirien kanssa taas Kuuvaan. Sillä aikaa kun koirat kirmailivat rannalla, minä keräsin kassillisen rantakiviä. Illalla menin porukoille tonkimaan vanhoja valokuvia. Löysin koskemattoman karjalanpiirakkalaatikon, jossa oli mummin vanhoja kuvia. Skannaan muutamia ja katson sitten mitkä niistä pääsevät työhön mukaan.
Tässä muutamia kuvia, jotka löysin. Oletettavasti ne on otettu kaikki Pitkäpaadesta, Karjalan aueelta.Postikortti oli mielenkiintoinen: sen on joku (ei saatu selvää, kun päällä oli postileimoja..) lähettänyt heinäkuussa 1939 mummille. Silloin ei vielä ollut kenelläkään ajatusta mitä kohta tulisi tapahtuman...
Nuoriperhe Aatola oli myös käymässä Pernossa, ja nauroin taas vatsani kipeäksi Tommin jutuista<3 Nauru tuli tarpeeseen, kun olin niin harmistunut ja vähän pahoilla mielin. Illalla nauru vaan parani, kun mentiin Jennin kanssa Hensulle ja Hansulle. Juotiin vähän viiniä, syötiin sipsuu, rypäleitä, hihitettiin poitsuja ja kuolattiin myös ihan pikkuisen:P Tänään mennään Jennille& Tommille hihittämään vähän lisää ja laulamaan sing staria.
Nippi&Arttu-Perkele
Joillain on asiaa klo 17... Huomatkaa miten nääntynyt Victor on! Pojalla on kyllä varmasti ajastimella varustettu massu:P
0 kommenttia:
Lähetä kommentti