... palvot maata koiriesi tassujen alla. Tämä viikko on ollut ihan huikea!!! Ratsastan parasta aikaa taas aallonharjalla. Käytiin Ailan kanssa treenimässä koiria alkuviikosta omalla ajalla. Otettiin kontaktitreeniä, pakkovalssia, kiertoja ja putkea. On se hyvä, että on treenikaveri:D itse jää moni asia huomaamatta. Varsinkin kun on vielä ohjauksessa ihan lapsen kengissä. Aila antoi pari hyvää vinkkiä, kun viime aikoina Saga, ja myös Darwin, ovat alkaneet tehdä toistuvasti kieltoja putkella (omasta ohjausvirheestäni). Parannetulla ohjauksella putket menevät nyt putkeen:D Vaikka Darwin tarvitsee vielä paljon estevarmuutta, sekin irtosi putkeen melko kaukaa ja suoritti sen loppuun asti, kun käytin erilaista ohjausta. Mahtavuutta!!! Kyllä minulla on hienot koirat!!!
Ja sitten nämä tämän päivän treenit: Rata meni niiiiiiiin loistavasti, että lopuksi heitin melkein kuperkeikkoja. Keppeihinkin on tullut niin paljon lisää vauhtia, etten olisi pari viikkoa sitten ikinä uskonut, että nyt mennään moista kyytiä. Saga myös hakee kepit paremmin kuin aiemmin. Treenaamisesta tekee vieläkin mukavampaa hyvä ja kannustava ryhmähenki. Loppuun otettiin vielä eteen-käsky harjoituksia, jotka nekin sujuivat hienosti.
Myös opetusharjoittelussa on tullut upeita onnistumisentunteita. Tämän viikon tunnit ovat sujuneet täydellisyyttä hipoen, ja olen saanut taas kiinni haaveistani: "Tämän takia olen aina halunnut opettajaksi!" Maanantaina oppilaat olivat niin motivoituneita, etteivät halunneet PELATA, ja toisen harjoittelijan tunnin aloitus meni ihan sekaisin, kun lapset eivät halunneet millään lopettaa työskentelyään tehtävien parissa. Kova työ palkittiin ja parin viikon vääntö, itku ja hammasten kiristys tuottivat selkeästi tulostaan. Sydäntä lämmitti myös ohjaavan opettajan innostus ja kommentti: "Voi todellakin sanoa, että olet juuri oikealla alalla, tässä tunnissa oli kaikki palaset kohdallaan:)" Näillä eväillä sitä taas jaksaa puurtaa eteenpäin, eikä upeaa fiilistä riko edes hylsy mafyke-tentistä:D
On se hyvä, että välillä saa myös hyvällä omallatunnolla kehua itseään:)
torstai 11. maaliskuuta 2010
... ja on päivä jolloin...
Lähettänyt Titti Nilkkinen klo 22.12
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti