an End of an Era

Äikän monialaisten kurssi on vihdoin saatu päätökseen. Jälkikäteen tarkasteltuna kurssi ei loppujen lopuksi ollut lainkaan hassumpi. Omaperäinen opemme herättää nyt lähinnä sympatian tunteita. Voi Jorma ressua! Ihan yksin opettaa 7opintopisteen kokonaisuutta:,( "Vierailevina tähtinä" kasa vanhoja urautuneita raatoja. Ja Jorma on yhä vaan innostunut opettamaan innovatiivisesti! Vielä kun se punainen lanka löytyisi... Saimme kurssin päätteeksi palautelaput, ja sitä täyttäessäni aloin oikein pohtia asiaa. Onhan se nyt ihan kohtuutonta, että yksi teatterismies vetää ja suunnittelee kurssin yksinään, kun esim. matematiikassa opettajia on 3. Ja kyllähän Jorma yrittää!!! Jopa niin paljon, että saa meidät opiskelijat ihan hengästymään... TOKL ei vain valitettavasti näe äidinkielen opetuksen tärkeyttä luokanopettaja opinnoissa:( Ja se jos mikä on kumma, kun esim. alakoulussa äidinkieltä on tuntimääräisesti kaikkein eniten.


Gallen-Kallela: Aino taru


No okei: saattaa olla vähän oma lehmä ojassa:P Kurssin päätteeksi, ope jakoi meille kasan kirjoja, joita ei ollut hennonnut hävittää. Joukossa oli tosi hyviäkin opuksia! Erityisesti sydäntä lämmitti, kun Jorma muisti minua kirjalla, joka käsitteli edellis viikolla pitämäni presentaatio-presentaation aihetta:)Ihanainen kirja sisälsi kannesta kanteen tehtäviä ja ideoita kulttuuriperinnön opettamiseen. Vaikka presentaation laatiminen aiheutti hiukan itkua ja hammasten kiristelyä, oli se loppujen lopuksi tosi hyödyllinen tehtävä. Innostuin kovasti aiheestani kesän aikana- Miten hyödyntää Kalevalaa kuudennen luokan äidinkielenopetuksessa?- ja onnistuin työssäni hyvin. Sain kiitettävää palautetta sekä opettajalta, että opiskelijatovereilta. Suurin osa ryhmästämme oli tosissaan panostanut esitelmiinsä ja niistä sai älyttömät määrät tietoa ja hyötyä!!