...mielenrauhaa agilitystä...

Arki on tällä hetkellä melkoisen kaoottista:( Miljuuna tenttiä, ja miljuuna ryhmässä tehtävää presentaatiota, tutkimusta tai jotain yhtä mukavaa. Ei, sinänsä tämä kaikkihan on ihan mukavaa, kun sattuu olemaan mukava ryhmä tai pari. Ongelmat kumpuavatkin ajan puutteesta ja yhteisen ajan löytämisen vaikeudesta.

Turhautumistani on lisännyt se, että olen vihdoin herännyt sosiaalisen statukseni karuun todellisuuteen: "palaa suoraan takaisin lähtöruutuun!" Ja ihan omasta vapaasta tahdosta: ei tullut edes rosvosektoria! Uskoni on aina ollut vankka kuin kivijalka, mutta tällä hetkellä toivo tilapäisesti horjuu. Tasapainoa olen yrittänyt hakea vaaleanpunaisista hattaraleffoista, mutta tällä hetkellä nekään eivät tunnu auttavan:( No kai se tästä taas...



Ainut asia, joka saa edes hetkeksi ajatukseni pois kaikesta siitä mitä PITÄISI tehdä, on agility<3 Olemme edistyneet Sagan kanssa ihan mukavasti ja tänään olimme kontaktikoulussa. Nyt alkoi vimmattu naksuttelu kosketusalustan kanssa- tavoitteena päästä tulevaisuudessa tekemään kontaktiesteitä:) Onneksi kosketusalusta ei ole meille täysin uusi juttu, joten emme aloita ihan tyhjästä.

Saga on aina ollut tosi aloitteellinen mitä sen koulutettavuuteen tulee. Victor puolestaan on ollut helposti stressaantuva ja se menee yhä helposti lukkoon, jossei ymmärrä mitä siltä vaaditaan. Ero Sagaan on huikea. Tämä tietenkin johtuu myös siitä, että Victor on "vanhan koulukunnan" tuotos, ja Sagalle on käytetty täysin erilaisia koulutusmetodeja.

Tavoitteena on treenata kosketusalustan kanssa joka päivä edes pikkuisen. Tällä hetkellä Sagis tarjoaa kiitettävästi "uutta temppua" ja koskettaa innokkasti&nopeasti alustaa myös pidemmän matkan päästä. Kun olen saanut tätä vahvistettua riittävästi alan lisäämään etäisyyttä ja häiriötä pikku hiljaa. Sagasta huomaa, että sillä olisi kova palo kontaktiesteille- onhan niitä ennen menty tuosta vaan- ja kahdella edellisellä kerralla se on karannut puomille.

"Sitä aina haluaa mitä ei voi saada!"