Kaikkea muuta kuin satua...

Tänään vuorossa koirien kylvetys, Sagan kanssa tokotreeniä, aitaapäin juosseen kengurupojan hillintää ja hoivaamista, maksalaatikkoa pulleilla rusinoilla, takapihan paskasangon tyhjennys YYYH!, viiltävä ajoittainen vihlonta oikeassa ohimolohkossa, tenttikirjojen haku kirjastosta, Huippumalli haussa <3>

Toivottavasti nukkumatti ei ole yhtä kusipää kuin eilinen treffiseurani... Huh huh! Miten sitä voikaan erehtyä ihmisen ensivaikutelman suhteen niin totaalisesti (olikohan alkoholilla osuutensa asiaan...ha ha )? Tapasin sujuvasanaisen mielyttävän herrasmiehen joka osasi sanoa kohteliaisuuksia olematta lipevä ja pyysi vielä jätskillekin sen sijaan, että olisi ehdottanut jatkoja. Eilen tämä mies oli katkera, kyyninen, hälläväliä-tyyppi, joka TODELLAKIN luki ILTASANOMIA sen sijaan, että olisi edes yrittänyt tutustua minuun. Lopuksi kysyin, että miksi ihmeessä hän kysyi minua treffeille, johon tämä vastaa: "Eihän nää mitkää treffit oo, mä kysyin sua kahville. Mulla on paljon ystäviä ja tykkään tutustua ihmisiin. Ei tää oo mitenkään erikoista eikä tarvii mitään tarkottaa." MITÄ HELVETTIÄ????? Asiaa puitiin hilpeissä tunnelmissa Matin kanssa seuraavat 3,5h ja naurettiin makeasti.

Sinkkuelämä ei todellakaan ole niin ihanan hehkeää kuin ah! niin rakkaassa tv-sarjassa. Ei shoppailua eikä pitkiä lounaita kolmen sinkkuystävän kanssa, vaan elo on perkeleen yksinäistä ja täysin KÄSITTÄMÄTÖNTÄ:D Kaikesta huolimatta nielen synkät ajatukset ja laitan ehkä valokuvaajapojalle viestin:) Koska mitä olisi elämä ilman loputonta haaveilua ja optimistisuuden jyväsiä.